Reippaina käymme rekkain alle
kun se tuntuu niin ihanalle
...eli miten käy kun aattelee pärjäävänsä ilman pitkävartisia saappaita. Eikä viiti laittaa lahkeiden vetoketjuja kunnolla kiinni. Kuvassa turvotuskerrointa pari päivää pesälläolon jälkeen.
Mehiläiset syö hyvin eikä nälkäkuoleman vaara vaikuta enää välittömältä. En sit tiiä, kuinka pitkälle noi pötkii pelkällä sokerilla. Puut sais alkaa punkemaan kukkaa ja siitepölyä. Pesän ympäristö näytti lahtauskentältä, hankeen oli sulanut reikiä pienten ruumiiden jäljiltä. Tän viikon säätiedotus on sentään luvannut pelkkää plussaa, lumet sais jo lähtee ettei jokainen käynti pesällä aiheuttais samanlaista joukkotuhoa.
Ihme ja kumma, meidän hunaja ei oo tänä talvena kiteytynyt lainkaan. Ei siis ollenkaan. Kääntöpuolena on sit ollut hunajan hienoista käymistä. Uskoisin, et nää kaks asiaa liittyy toisiinsa. Viime viikolla löysin yhestä hunajapurkista teelusikan pesän kokosen alueen kidettä. Kiteet oli liian ujoja valokuviin, ne vaan katos kuvatessa vaikka kuinka yritin valaista ja asettaa. Saa nähä, kuinka nopeesti kide leviää. Viime vuonna sentään hunaja oli jo jouluna niin kiteistä, et pakkasin sitä joululahjakuorinnaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti