Olis kevät mutta lunta vaan tulee.

Viime syksynä laitettiin talviteloille kolme pesää kahdessa paikassa. Näistä yksi kuoli jo myöhään syksyllä hämärissä olosuhteissa - ruokaa oli, mehiläisiä ei niinkään. Pesä oli hapotettu syksyllä perusreseptillä, eikä mitään näkyviä tauteja ollut. Viereinen pesä (joka on kuolleen pesän viimekesäinen jaoke) sai tasan samat käsittelyt ja porskuttaa vieläkin.

Jäljellejääneet tyypit kävivät puhdistuslennolla jo helmikuussa, ja tänään oli ensimmäinen kerta, kun kävimme pesillä tuon helmikuisen käynnin jälkeen tarkoituksena vaihtaa pohjat puhtaisiin. Lohjan pesä oli kuitenkin ehtinyt kuolla nälkään - kennot oli nuoltu puhtaiksi ja viimeisten seinämät revitty rikki. Harmitti niin perkeleesti, mehiläiset olivat kuitenkin todistettavasti olleet helmikuussa vielä hengissä.

Espoon pesä vaikutti vahvalta, mutta silläkin on talviruuat lopussa. Viime vuonna jemmatut ruokakakut ovat näköjään olleet talvisäilössä ihan väärässä paikassa, sillä niitä peitti sinertävä homekerros. Ruokintakehiä ei olla hankittu, joten hätäratkaisuna keitettiin kuus kiloa sokeria ja iskettiin ruokintalaatikko pesän päälle. Ei ollut kivaa hommaa lumipyryssä, mutta minkäs teet. Pakkohan niille on jostain yrittää hommata ruokaa. Ylihuomenna päästään tarkistamaan tilanne.

Toivotaan, et ilmatieteenlaitoksen porukat on erehtynyt pahan kerran ja pakkaset on menneen talmen lumia. Ja et toi lumi nyt sulaa ja pajut alkaa viimein tekemään kukkaa (kissa-aika meni jo!). Ja tietenkin et tää meidän ruokintaratkasu ei oo ihan täys fiasko, ja että ei jouduta alottamaan kolmatta mehiläiskesää nollalla pesällä.

Suunnitelmana ois jakaa hengissä selvinnyt (!) pesä toukokuussa ulkkariemolla ja ehkä sit myöhemmin kesällä vielä parveilulla tai kotimaisella tarhaemolla.

Mut ensin pitäs selvitä sinne toukokuulle ja saada satokausi käyntiin.

Puku osottautui tänään eri hyväksi ideaksi, tyypit lensi vimmatusti, pisti ja kakkaili.